Helsingholmin leppoisista tunnelmista purjehdus jatkui idylliseen ja historialliseen Högsåran saareen. Högsårassa on kaksi satamaa, itäpuolen ja pohjoispuolen satama. Meille on tullut tavaksi kiinnittyä veneellä saaren pohjoispuolelle Keisarinsataman laituriin. Tällä puolen saarta myös Keisari Aleksanteri III vietti osan kesistään 1800-luvun loppupuolella. Historianhavinan voi melkein tuntea, kun noita sen ajan tunnelmia mielessäni pohdiskelen. Huvijahdit olivat isoja ja palvelijoita riitti. Kuninkaalliset matkustajat olivat pukeutuneet valkoisiin asuihin, naiset röyhelöihin ja päivänvarjoilla suojasivat hipiäänsä. Televisiossa on joskus näytetty hyvin säilynyt filminpätkä kuninkaallisten jahdista tässä satamassa, hyvin olen sen mieleeni tallentanut. Kepeää ja charmikasta on ollut purjehtiminen kuninkaallisilla.
Högsåra on saarena varsin ihastuttava. Se on toiminut luotsisatamana aikoinaan ja edelleen vanhat luotsien talot ovat komeita mansardikattoineen. Luotsit olivat silloin tärkeitä valtion virkamiehiä ja saivat vaikutteita taloihinsa ulkomailta. Kylä on tänä päivänäkin hyvin hoidettu, siellä on kiva kulkea - kuin menneessä maailmassa astelisi.
Ja kun Högsåran saarella ollaan, pitää poiketa myös Farmors Caféen. Meillä oli vielä matkaeväinä Helsingholmista ostettuja savustettuja ahvenia, joten ajatuksena oli syödä kevyt salaatti ja niinpä maistelimme Farmorin uutuutta - herkkuja luomutapaspöydästä.
Caféssa oli käynyt paljon väkeä, olihan viikonloppu ja suussasulavat leivonnaiset olivat tehneet hyvin kauppansa. Tähän on hyvä mainita, että saareen pääsee myös autolla, joten kauniista saaresta ja Farmorin herkuista pääsevät muutkin kuin veneilijät nauttimaan.
Farmors Cafésta tepastelimme vielä saaren itäpuolen kyläsatamaan.Tässä tunnelmapaloja sieltä.
Ja lemmikkejäkään ei satamassa ole unohdettu. Koirien ja kissojen pystybaari :)
Pieni Högsåran kierros on tehty. Verkkojen selvittäjä toivottaa kaikille mukavaa viikonloppua.
Nyt on myös muinaistulien viikonloppu, lauantaina saaristossa syttyvät tulet muistoksi heille,
jotka eivät koskaan mereltä palanneet.
** Tuulia